Kuten blogin nimikin kertoo, tämä on paikka myös unelmille :) Olen tässä viimeaikoina miettinyt pääni puhki erilaisia työkuvioita. Jotenkin olen tässä vuosien saatossa huomannut, että kuinka tärkeää olisi se, että oma työ inspiroisi enemmän. Minullakin on vielä työuraa jäljellä monia kymmeniä vuosia, joten olen pohtinut, että antaako nykyinen työni / alani minulle tarpeeksi. Olen kuullut useita tarinoita minun ikäisteni loppuunpalamisista ja kaikenmaailman vatsahaavoista, joita työ tai urapaineet ovat aiheuttaneet. Yhteiskuntamme on niin urakeskeistä, että usein se oma hyvinvointi unohdetaan, kun tähdätään vain siihen parempaan asemaan tai parempaan palkkatasoon (ainakin "yhteiskunnan silmissä parempaan asemaan"). Vielä muutama vuosi sitten ajattelin itsekkin todella urakeskeisesti ja aina halusin vain päästä etenemään. Nyt iän myötä olen enemmänkin alkanut pohtimaan, ei niinkään parempi palkkaisia, vaan enemmän viihtyisiä tai mielekkäitä työtehtäviä. Toki täysi uramuutos tällä tavoin jo seitsemän vuotta samalla alalla töitä tehneenä olisi todella hankalaa, mutta varmasti palkitsisi tuomalla lisää energiaa arkeen ja jaksamista työelämään pitkällä tähtäimellä. Minun tämänhetkinen "työunelma" olisi se, että pystyisin perustamaan oman yrityksen ja luomaan sinne sellaiset puitteet, että myös muut työntekijät siellä viihtyisivät. Yrityksen menestymisen myötä jakaisin "tehtyä tulosta" työntekijöille tasaisesti, enkä vain istuisi rahakirstun päällä ahneena. Monesti saa kuulla tarinoita, joissa kerrotaan, kuinka ainoa asia mitä työnantaja haluaa, on halpaa työvoimaa, joka raataa itsensä uuvuksiin työnantajan eteen, mutta ei siitä ikinä millään tavoin saa kiitosta tai palkitsemista. Työnantajat eivät enää nykypäivänä panosta pitkiin työuriin, mikä mielestäni on harmittava asia. Toivoisin todella, että työhyvinvointiin kiinnittettäisiin enemmän huomiota, mutta tällä erää se on vain meidän omilla harteilla pitää huoli itsestämme.
Tästä tuli nyt varsinainen kilometripostaus, mutta olisi mukava kuulla teiltäkin asiaan omia mielipiteitä! Oletko sinä tehnyt uramuutosta tai jopa jo kokenut loppuunpalamisen? Myöskin hyviä vinkkejä oman jaksamisen ylläpitoon saa mielellään jakaa <3
Energistä torstaita kaikille!
Jaksamiseen ei valitettavasti ainakaan täältä tule mitään oikotietä, pelkästään se tuttu: liikuntaa, terveellistä ruokaa, ystäviä ja riittävä määrä unta. Unohtamatta puolison kanssa vietettyä aikaa tai omaa aikaa. Vaikea se on tasapainoa löytää, mutta sen kanssa kamppaillen tässä :)
VastaaPoistaMinä vaihdoin periaatteessa alaa, teen töitä pankissa, koulutukseni on aivan muulle alalle. Kävin koulun loppuun ja vaihdoin suoraan pankin puolelle. On siitä koulutuksesta täällä etuakin, mutta hyvin eri tavalla kun ajattelen. Koulutukseltani kun olen alunperin sosionomi-diakoni.
Tuo on kyllä totta, ei oikotietä onneen ;)
PoistaOk, eli saattaisin uskaltaakkin hakeutua täysin uudelle alalle, kiitos kun kerroit "tarinasi"! Kyllä nyt rohkaistuin <3
Mä olen uupunut työssäni pahasti muutama vuosi sitten. Olin pitkään sairaslomalla, mutta ei ne asiat siitä parantuneet. Olen vaihtanut työpaikkaa monta, monta kertaa vain huomatakseni ettei tällä alalla vaan ole sellaista paikkaa jossa homma toimisi. Haaveilen alan vihdoksesta.
VastaaPoistaVoi ei, sinäkin olet vielä niin nuori! Tuo on juuri se, mitä tarkoitan :/ Jos jo tässä iässä paletaan loppuun, niin miten ihmeessä jaksamme loppu työelämän!? Ja todella olen miettinyt samaa, vaikka vaihtaisin samassa työssä toiseen paikkaan, ei se ratkaise sitä pohjimmaista ongelmaa, johon juuri tarvittaisiin alan vaihdos kokonaan!
PoistaHalit sinne <3
Niinpä, minäkin mietin silloin että hyvää päivää, olin vain 22 vuotias silloin muistaakseni. Aika rajua jotenkin... Tsemppiä hurjan paljon sulle näiden asioiden kanssa painimiseen, ja haleja kans <3
PoistaNo todella rajua tuossa iässä, mutta toivottavasti jo pahimmat ajat on sinulla selätetty <3 Kiitos <3
PoistaOpiskelin markkinointia 3 vuotta varmana siitä, että siitä tulee työni. Eipä vaan tullut. Viidettä vuotta olen aivan päinvastaisella alalla, taloushallinnossa. :D täällä viihdyn, ja myöhemmin sitten kouluttauduin tähänkin.. Jos voisi valita (ei tarvitsisi esim miettiä rahaa) niin myisin kenkiä! Olin onnellisimmillani nuorena Biancossa töissä kenkien keskellä. :D
VastaaPoistaJaksamiseen vinkeiksi ainakin itsellä toimiva seuraava juttu: kun työpaikan ovi sulkeutuu, jäävät työasiat sinne. En vie työjuttuja mukanani kotiin (päässä tai muutenkaan) ja viikonloput erityisesti pyhitän kaikille ihanalle. Ja niin taas jaksaa! Toki lomat ja kuntoilu ovat myös suuri osa tätä. Tsemppiä sinulle! :)
-NMarie
Oi ihanaa, juuri tuon työn haluaisin löytää, jossa olisin onnellisimmillani.. Kyllä minäkin viihdyn nykyisessä työssäni, mutta jotenkin se ei aina inspiroi minua ja mietin juuri, että mitä voisin tehdä, jotta jaksaisin loppuelämäni siinä :)
PoistaKiitos tsempeistä! Se on niin alasidonnaista, että seuraavatko työasiat kotiin. Huomaan välillä herääväni keskellä yötä stressaantuneena työasioista :/ Vaikka kuinka ne yrittäisi sulkea pois, niin kyllä ne vain mielessä kummittelevat..
Ihanaa iltaa sinne <3
Tää on hyvä aihe.. Ja olen huomannut, että se puhuttaa yhä enemmän. Olen kuullut monen suusta, että ihmiset ovat alkaneet arvostaa enemmän mielekkyyttä rahan sijaan mitä töihin tulee. Toki olen kuullut myös sellaisia kommentteja, ettei sillä työllä niin väliä, kunhan saa perheelle ruuan pöytään.
VastaaPoistaItse näen asian niin, että työtä tehdään niin huiman pitkä aika ihmiselämästä, että se olisi pakko olla mielekästä tai lopputuloksena on loppuunpalaminen/masentuminen/väsähtäminen/muuten vaan kyllästyminen, josta seuraa motivaation laskua. Sitä kautta myös työpaikan ilmapiiri lähtee laskuun..
Olen itse vähän ajautunut sille alalle missä nyt olen ja tiedän, ettei se ole mulle sopiva juttu, mutta lähteminenkään ei ole niin yksinkertaista. Mun mielestä se, että olet 7 vuotta ollut alalla ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaihtaminen olisi mitenkään mahdotonta. Ajattele, jos nyt vaihtaisit niin ehtisithän olla uudella alalla paljon kauemmin kuin seitsemän vuotta, ellet sitten taas vaihda uuteen :))
Toki tässä kolmenkympin hujakoilla on varmaan muitakin asioita, joita tulee miettiä työn ohella.
Uskon kuitenkin niin, että on aivan sama millainen työhistoria on takana tai onko työvuosia jo kymmeniä sillä jos todella haluaa jotain niin kyllä sen saa. On varmaan jotain ammatteja/työpaikkoja, joihin ei enää viisikymppisenä pysty vaihtamaan, mutta on myös paljon sellaisia, jotka eivät katso ikää.
Oma väsymiseni kävi keväällä tosi lähellä ja ensimmäistä kertaa oli oikeasti tehtävä pari "siirtoa" työasioihin liittyen, jotta pystyin jatkamaan. Ei tässä iässä ole mitään järkeä uuvuttaa itseään työllä, kun elämää on vielä toivottavasti paljon edessä ja nuorena pitäisi jaksaa..
Omat työunelmat liittyvät johonkin itsenäisempiin hommiin, jossa saisi itse päättää työajoista tai ainakin ne olisivat vaihtelevat, koska en ole toimistoaika-ihmisiä :)) Kyllä jossain vaiheessa uskon olevani unelmatyössäni. Ei kai sitä voi muutakaan itselleen uskotella ;)
Nojoo, totta tuo kolikon toinenkin kääntöpuoli. Jotenkin haluaisi vain pyrkiä siihen, että työ, jossa viettää aika todella suuren osan elämästään, olisi oikeasti inpiroivaa ja mielenkiintoista. Ja juuri tuo, että yksilön hyvinvointi vaikuttaa taas koko työpaikan ilmapiiriin on totta!
PoistaIhana olet ja niiiin oikeassa! Voi kumpa sitä vain uskaltaisi tehdä "villejä" ratkaisuja ja kokeilla jotain täysin uutta!
Toivon suunnattomasti, että sinäkin saisit vielä ammatin rakastamastasi harrastuksesta (jossa olet ihan huippu) <3 <3
Tällä hetkellä kannattaa olla onnellinen ylipäätään siitä , että on töitä. Nimimerkillä Yt-neuvottelut käynnissä ja 700 ihmistä ilman työpaikkaa.
VastaaPoistaTotta tuokin ja olen toki kiitollinen työpaikastani! Mutta tarkoitan nyt tätä aihetta ikäänkuin pidemmällä aikavälillä, eli toivottavasti joskus tulevaisuudessa saisin nauttia unelmistani :)
PoistaTsemppiä sinne työnhakuun!!!
Sydän kertoo, mitä tehdä!<3
VastaaPoistaSo true <3 Sydän ja järjen ääni Xeni <3 ;)
PoistaOn kyllä tullut mietittyä etenkin viime aikoina tulevaisuutta. Sillon kun menin yliopistoon niin en tiennyt vielä mitä haluan tehdä joten tein saman mitä monet muutkin ja menin opiskelemaan jotain mikä kiinnostaa vähän ja mihin oli helppo päästä sisälle. Nyt olen huomannut että tää mun alani on semmoinen et vaihtoehdot on joko tulkki tai opettaja eikä kumpikaan innosta.. Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan mut oon kyl luvannu itelleni etten jäis jumiin sellaiseen työpaikkaan mistä en nauti :)
VastaaPoistaOih, tuo sama on käynyt niiiin monille! Ei sitä jotenkin niin nuorena osaa ajatella vielä, että mitä tulevaisuudessa haluaisi ihan OIKEASTI tehdä työkseen :/
PoistaHyvä lupaus, pidä toi! <3
Niin hyvä aihe kyllä, ja myös itselle ajankohtainen :) Mäkin haaveilen omasta yrityksestä - juttu joka opiskeluaikana ei olisi tullut mieleenkään..! Ehkä johtuu siitäkin että esim. Ranskassa jossa vietän paljon aikaa, yrittäjyyteen suhtaudutaan mielestäni paljon positiivisemmin kuin Suomessa.. enemmän niin että juuri yrittäjyys on yksi parhaista keinoista 'menestyä' - - taloudellisesti, mutta myös niin että saa siitä muutakin irti.
VastaaPoistaMä tällä hetkellä koen että olen ajautunut tekemään nykyistä työtäni taloushallinnon parissa, vaikka toisaalta työnkuva ei ole ollenkaan hullumpi ja loppujen lopuksi viihdyn. Toisaalta taas kaipaan tilaa luovuudelle, mutta yritän muistaa että sitä voi hakea harrastustenkin kautta :) Vaikee sanoa tekiskö täyskäännös tyytyväisemmäksi, vai onko niin että ruoho on vihreämpää.. :D
Joka tapauksessa, seuraavaa työtä etsiessä aion hakea myös tämän hetkisen alan ulkopuolelta ja katsoa minne tie vie (hih, siis ajautua ehkä johonkin muuhun suuntaan :D Ajautuminen, ehkä se ei aina ookaan negatiivinen juttu :))
Juuri toi, että olisi tilaa luovuudelle ja saisi oikeasti inspiraatiota työstään, olisi mieletöntä! Toki voihan sen oman alan löytää ihan palkollisenakin, mutta luulempa että yrittäjänä pääsisi todella toteuttamaan itseään kunnolla :) Voikunpa olisikin se kristallipallo, josta ennustaa mitä tulevan pitää ;))
PoistaJoo, ajautuminen ei todellakaan olisi huono juttu, vaan jopa lottovoitto jossain tapauksissa <3
Piretta,
PoistaPitkään Ranskassa asuneena voin vain todeta, että olet valitettavasti väärässä... Suomessa yrittäjyys on lapsenleikkiä Ranskaan verrattuna... sorry ;)
Oma kokemus Ranskasta on vain se, että siellä tehdään kaikesta asioiden hoitamisesta keskivertoa vaikeampaa ;D
PoistaKolme vuotta sitten kun jouduin jäämään työelämästä pois, uskon syyn pitkälti olleen loppuunpalaminen. Yksityiskohtaisempi selitys on pitkä ja aika henkilökohtainen, joten täällä sen paljastaminen ei onnistu. Vasta nyt olen alkanut pohtimaan työelämään paluuta, kolme vuotta siinä menikin, että ajatus ei enää tunnu niin ahdistavalta. Ja koko ajan olen vain varmempi ja varmempi siitä, että kohdallani täysipäiväinen kokoaikatyö (ma-pe 8-16) ei enää kohdallani ole mahdollinen, vaan kyseeseen tulee ennemminkin osapäivä-/osa-aikatyö. Kaikkein mieluiten työllistäisin itse itseni ja sen osalta pohdinta- ja suunnitelmapyörät pyörivät jo. Tavoitteenani on siis omaehtoisempi elämä kaikilta osin, ei vain työelämän osalta. Jotkut blogiani lukevat ovat saattaneet itselläni käynnissä olevan elämänmuutosprojektin jo huomatakin.
VastaaPoistaOi ei ja ymmärrän hyvin, ettei syitä halua (tai tarvitsekkaan) täällä eritellä <3 Ihanaa, että sinäkin olet saanut suunnittelupyörät pyörimään ja toivottavasti saisit joskus myös tehdä unelmista totta! Ihanaa, kun alkaa elämä hiljalleen muuttumaan itselleen paremmaksi paikaksi <3
PoistaItse vaihdoin juuri alaa. Olen 28-v. Olin aikaisemmin toimisto/mikrotukitehtävissä ja olin aika onneton suoraan sanottuna. Otin riskin ja irtisanouduin. Lähdin opiskelemaan kosmetologiksi. Uusi ammattini mahdollisti myös oman toiminimen perustamisen, jolloin voi enemmän itse olla vastuussa ja päättää asioista. Päivääkään en ole katunut päätöstäni, vaikka se aluksi pelottikin.
VastaaPoistaEhdottomasti kannattaa miettiä sopivaa vaihtoehtoa sulle! Kyllä se on paljon antoisampaa, jos on työ josta oikeasti pitää!
Wauu, oot mun idoli! Pitäisi todellakin vain uskaltaa tehdä tuo muutos :)
PoistaKiitos tsempeistä <3
Olin 20 vuotta alalla, jolle tiesin suuntautuvani jo ihan pienestä pitäen. Edelleen matkailuala on mielestäni erittäin monipuolinen ja saatan joskus palatakin sille. Saavutin vaan ko. alalla sen mitä halusin. Loppuviimeksi tajusin, että ei se uraputki ole tärkeintä. Hyppäsin putkesta pois ja päätin jäädä kotiin. Kuitenkin uskon eniten siihen, että asioilla on tapana järjestyä enkä uskonut kauaa kotona olevani. Käytännössä en ehtinyt olla hetkeäkään, kun sain tarjouksen täysin toiselta alalta. Yksi jutuista oli juuri se, etten tunne tätä uutta alaa ollenkaan ja voin tuoda täysin uusia näkemyksiä sille.
VastaaPoistaNyt kolme viikkoa hoiva-alalla oltuani olen niin onnekas, että saan päivittäin tehdä työtä, josta on oikeasti apua muille ja työtä, jolla on isompaa merkitystä. Suosittelen kaikkia tekemään sen työn, mitä sillä hetkellä ikinä tekeekään, täysillä. Kun tietää tehneensä parhaansa, uskaltaa sopivan sauman tullen hypätä ja luottaa omiin taitoihin! Tärkeintä on hankalan paikan tullen olla valmis muuttamaan itseään. Asiakkaita, työkavereita, pomoa tai työtehtävää on niiiiiin hankala muuttaa.
Olet asian ytimessä täysin, yleensä se muutos ympäristöösi lähtee juurikin sinusta itsestäsi :) Sen olen huomannut monesti! Kiitos tuhannesti, kun jaoit tarinasi täällä, sillä inspiroit minuakin miettimään "laatikon ulkopuolelle" :)
PoistaNäitä asioita on moni varmasti miettinyt ja itsellänikin asia on käynyt mielessä että jos katsoisi mitä muut alat voivatkaan tarjota työmaailmassa.
VastaaPoistaKirjoituksesi perusteella kuulostat ihanne pomolta joten laitanko työhakemukseni sinulle samantien tulemaan. :)
Rakas olit niin ihana terapiatuki tänään <3 <3 Halipuss!!!!
PoistaSut palkkaisin samantien ;D
Voi kun tietäisit kuinka monta kertaa päivässä ajattelen tuota asiaa!!
VastaaPoistaParisen vuotta taaksepäin 14 tuntisiksi venyneet työpäivät matkoineen vetivät voimat niin nolliin, että jouduin sairaslomalle. Vaihdoin kyllä pian sen jälkeen alaakin, enkä sille aiokaan enää palata.
Edelleen silti pohdin ja etsin sitä elämän tarkoitusta. Kun liian monesti se raha on se este unelmille. Mielummin tienaisi inhimillisesti ja rakastaisi työtään, kuin tienaisi hyvin ja inhoaisi sitä mitä tekee. Toki, en voi sanoa tekeväni tällä hetkellä kumpaakaan. =D
Voi ei, sullakin ollut kyllä loppuunpalaminen hilkulla! Muistan kyllä ajan, kun en jaksanut poikaystävälle edes moi sanoa töistä tullessani ja menin vain suoraan nukkumaan.. :/ Onneksi nyt tilanne kyllä paljon parempi!
PoistaHahah, no eipä mullakaan nyt ole kumminkaan päin tuo tilanne ;)
Voi sinuu<3 Oon pohtinut viime aikoina samanmoisia juttuja.. Että mitä sitä oikeasti jaksaisi tehdä ehkä koko loppuelämänsä? Vaikka nykyinen työni ei todellakaan ole sitä mitä haluan tehdä koko loppuelämäni, olen tässä työssä/työpaikassa vasta ymmärtänyt miten tärkeita työn mielekkyys ja mukava työilmapiiri ovat:) Itse en jaksaisi sellaisessa työssä, missä en viihdy ja pyrin aina siihen, että jos joku asia omassa elämässä ei miellytä, asialle on tehtävä jotain, eikä vain murehtia! Tsemppiä siihen mitä ikinä päätätkin, uskon että pärjäät joka tapauksessa!<3
VastaaPoistaKiitos ihanainen "tuesta", olen jotenkin löytänyt itseni pohdiskelemasta tätä asiaa viimeiaikoina aika usein! Pitää vain unelmoida lisää ja toivoa, että joku päivä niistä tulee totta <3
PoistaItse olin samaisessa työpaikassa 5vuotta, ja näiden vuosien aikana pääsinkin etenemään ja asiat meni toivotusti. Mutta jokin sisimmissäni haaveili muusta, samaan aikaan kotona olemme tyttärelle opettanut näiden vuosien aikana että unelmat ovat tärkeitä, kun tarpeeksi tekee töitä ja luottaa itseensä niin ihminen pystyy mihin tahansa.
VastaaPoistaJoten päätin luopua tästä 5vuodesta ja vaihdoin alaa. Ja tämä kulunut vuosi on ollut juuri sitä mistä olen haaveillutkin, ja toivon todella että tulen vuosien aikana etenemään kansainvälisille markkinoille, saisin elää minun unelmaani toivotulla tasolla.Perheeni tukee minua 100% ja he tietävät että rakastan työtäni todella, tämä näkyy joka päivä minussa. Ennen kaikkea haluan myös seistä sanojeni takana ja näyttää tytölle että unelmistaan voi tehdä totta.
Tottakai rahantulo on tärkeää jotta saa leivän ja voin lisäksi myös muutakin lisuketta syötäväksi, mutta myös ne omat unelmat ovat yhtä tärkeitä. :)
Aijjaaa!! olet siis uskaltanut ottaa riskin, ihan mieletön juttu :)
PoistaPerheen tuki on kyllä super tärkeää ja ihanaa, kun sinulla se on <3 Kyllä minunkin perhe ja poikaystävä kannustaa kaikessa aina täysillä, mutta silti en ole uskaltanut vielä asioiden eteen tehdä mitään :/ Ehkä vielä jokupäivä!!
Hih onpas itsellekin ajankohtainen aihe :) Jouluna toivon mukaan paperit käteen koulusta ja sitten pitäisi kai tietää mitä sitä oikein haluaa elämässään tehdä.. Mutta emmää tiiä!! :/ Paine, ressi, paniikki, ahdistus. Puuuh!
VastaaPoistaApua, onnellisia ne, keillä uravalinta on kristallinkirkas ;)
PoistaKivaa viikonloppua sinne <3
Minkälaisella alalla itse olet?:)
VastaaPoistaSanotaanko näin, että työpäivääni kuuluu markkinasuhdanteiden analysointia, exceliä ja matematiikkaa :)
PoistaToivottavasti tuo kertoo sinulle tarpeeksi :)
Mukavaa viikonloppua!
Musta toi sun työ kuulostaa just hyvältä! ;D Mutta joo, onhan se tietysti eri asia, että onko työ kiva paperilla, vai viihtyykö siinä hommassa oikeasti. Nämä työkuviot ovat itsellänikin aika tapetilla nyt, kun valmistuminen alkaa konkretisoitua vuoden sisään. Mukavaa työviikon jatkoa ja vinkkaa, jos teillä on jotain hyviä paikkoja siellä tarjolla! :)
PoistaJoo se kuulostaa ja onkin ihan jees, mutta lähinnä pohdin, että olisiko olemassa joku työ, jota tekisi hieman intohimoisemmin.. En usko, että kukaan voi suhtautua intohimoisesti exceliin ;D
PoistaSamaa sinne ja päinvastoin, saa tännekin vinkkailla <3
Ja tsemppiä hirmuisesti opiskeluihin <3 Kyllä muuten kommenttisi ilahdutti, kun luulin sinun pitävän taukoa myös blogien lukemisesta <3
Ihanaa että moni muukin tuntuu havahtuneen tähän työssä jaksamiseen ja hyvän työyhteisön tärkeyteen! "Sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan" tuntuu olevan suorastaan kansallis-slogan kotimaisissa yrityksissä. Itse uskon, että työssään, työpaikallaan ja työyhteisössään hyvin viihtyvät ihmiset saavat myös yrityksen menestymään paremmin. Kun työympäristö on kannustava, reilu, avoin ja "osallistuva", uskon että työntekijät ovat myös motivoituneempia ja sitoutuvat työpaikkaansa paremmin kuin ne, jotka stressaavat päivittäin ilkeää pomoa tai kiristelevät hampaitaan epäreiluuksien takia. Motivoitunut ja työssään viihtyvä ihminen antaa enemmän, ja haluaa itsekin olla viemässä firmaa eteenpäin. Hampaita kiristelevä tyyppi taas varmasti vilkuilee jatkuvasti parempia työpaikkavaihtoehtoja.
VastaaPoistaEikä se oikeasti ole mikään kauhean iso duuni, että saisi ihmiset viihtymään! Kaikki on kiinni asenteesta ja suhtautumisesta. Ei oikeasti pitäisi olla ihan kauhean vaikeaa olla YSTÄVÄLLINEN ja kannustava. Asiat voi myös ilmaista niin monella tavoin. On ihan eri asia urputtaa kuin antaa rakentavaa ja kannustavaa palautetta. Ja ihan yksinkertaisesti, jos oma naama olisi useammin hymyssä kuin nätisti sanottuna sillä norsunv*****a, olisi kaikilla varmasti mukavampi olla.
Itse lopetan vanhan duunini viikon päästä. Olen aiemmin opiskellut ihan toista alaa, mutta duunipaikkoja ei ole ollut ja vanha työ on ollut ns. turvaverkko. Olen kuitenkin koko ajan tiennyt, etten tule olemaan siellä loputtomiin. Nyt heittäydyn kohti tuntematonta, omaa yritystä, ja tulotaso tai oikeastaan sen puute pelottaa kyllä, sillä asiakkaita ei varmasti ensi alkuun juuri ole. Uskon, toivon ja tahdon, että tämä uusi tie vielä jonakin päivänä kantaa, ja jos ei, ainakin tiedän yrittäneeni :)
- Tuuli
Totta joka sana! Pitää tosiaan myös siihen omaan asenteeseen katsoa, vaikkakin myös työnantajien kannattaisi alkaa panostamaan tuohon työntekijöidensä kohteluun. Ei kukaan jaksa ikuisesti sitä, että työympäristö on pelkkää suorittamista, eikä kiinnitetä huomiota mm juuri tuohon ystävällisyyteen tms.
PoistaOi upeaa, oma yritys on mielestäni niin hieno asia! Vaikka siihen lähteminen vaikuttaa varmasti pelottavalta :) Toivon todella sitä, että sinulla lähtee yritys pian rullaamaan ja onnistut tielläsi <3
Tsemppiä :)
Alaa voi vaihtaa ihan milloin vaan. Se on sit asenteesta ja arvoista kiinni mistä on valmis luopumaan.
VastaaPoistaOlen 45-vuotias ja sanoin itseni irti viime helmikuussa erittäin hyvästä työpaikasta. Siinä työssä oli paljon sitä, mistä moni haaveilee; hyvä palkka, alaisia, paikka johtoryhmässä, matkustelua, haasteita, valtaa ja vastuuta. Mutta minulle riitti. Haluan jotain muuta. Ja sitä muuta nyt tässä mietin.
Ja vaikka olen ns vanha sinuun verrattuna, on minulla ainakin 20 vuotta vielä työaikaa jäljellä. (Ja mitä luultavimmin ehdin vaihtaa paikkaa vielä kerran-kaksi, jos niin haluan.)
Eli ikinä ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa tai työpaikkaa. Siitä vaan unelmaa jahtaamaan!!! :)
Kiitos rohkaisevasta kommentistasi! Todella loit uskoa minuunkin :) Niin upeaa, että olet uskaltanut tehdä urallasi tuon muutoksen ja ihan mieletöntä, että näet asian paljon minua rohkeammin! Pitää ottaa minunkin vain sinusta mallia ja avartaa katsetta vähän pidemmälle työkuvioiden suhteen, jotta pääsen juurikin niitä unelmia jahtaamaan :)
PoistaKiitos siis kommentistasi ja oikein mukavaa sunnuntai-iltaa sinne :)